Matkalla

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin lähden tällä viikolla Trans-Siperian junamatkalle halki Venäjän. Lähtiessäni Oslosta keskiviikkona olosuhteet eivät olleet ihan parhaat, koska sekä Oslon lentokentän vartiat että Finnairin teknikot olivat lakossa. Jonot turvatarkastukseen olivat melkoiset, mutta ainakin minun kentällä ollessa jonotusaika pystyttiin pitämään alle tunnissa. Paikalla oli myös uutistoimittajia, joten saatoin päästä vilahtamaan johonkin päivän uutiseen.

Lentokentän web-kamera osoittautui hyödylliseksi seuratessani tilanteen kehittymistä, ja kuulemma sieltä oli nähnyt hyvin keskiviikon ruuhkat. Onneksi Finnairin lakko ei lopulta vaikuttanut minun lentoihin, ja olin kaikkine jatkolentoineni jopa hieman etuajassa määränpäässäni Kuopiossa.

Nyt olen siis Suomessa muiden matkaan lähtevien luona viettämässä viimeistä yötä pehmeässä sängyssä ennen kiskojen kolinaa ja kanssamatkustajien kuorsausta. Tulin mukavuuden halussani hankkineeksi unimaskin, ja sen mukana tuli hauska tarra-arkki. Olisin tosin toivonut paria tyhjääkin tarraa omien viestien kirjoitteluun :)

Varjeltu vieras

Olin tänään käymässä Oslon raatihuoneen pihassa sijaitsevassa viisumitoimistossa, ja ihmettelin kun ensin vastaan tuli autoista ruuhkaantunut Rosenkrantz' gate. Sitten huomasin osan teistä olevan suljettuna normaaliliikenteeltä, joka ilmeisesti oli aiheuttanut ruuhkan. Satamassa päin näytti olevan tolkuton määrä eri medioiden pakuja, ja sitten huomasin aitaukset ja aseistetut poliisit. Pihassa oli epäilyttävän paljon mustia autoja, joten ajattelin kyseessä olevan jokin erityisen tärkeä henkilö tai muu kokoontuminen.

No, ei sen ihmeempää kuin Hillary Clinton pitämässä lehdistötilaisuutta raatihuoneella. Kaikkeen sitä täällä Oslossa törmääkin ihan sattumalta.

Jaa miksi olin käymässä viisumitoimistolla? Pääsen ensi viikolla aloittamaan matkan josta olen haaveillut jo jokusen vuoden. Isäni teki reissun 12 vuotta sitten ja on taas lähdössä, ja minä päätin liittyä seuraan silläkin uhalla että juuri tuli muutettua Norjaan ja oman firman aloitus on vielä kesken.

Luvassa on legendaarinen Trans-Siperia eli junamatka halki Venäjän! Teemme reissun takaperin, eli lennämme ensin Tyynenmeren rannalle ja palaamme sieltä länttä kohti parin pysähdyksen kautta. Venäjän kielen taito on minulla täysin nolla, mutta onneksi matkaan lähtee edes yksi kielitaitoinen ja matkalla on hyvää aikaa opetella :)

Kukkulan kuningas

Viime viikolla saimme kutsun lähteä kevyelle sunnuntaikävelylle. Olin innoissani kun saimme mahdollisuuden osallistua norjalaisiin harrastuksiin paikallisten seurassa. Sääkin osoittautui mainioksi ulkoilukeliksi.

Sillä aikaa kun muut hipsivät kevyin askelin vaikeakulkuista rinnettä ylös, niin minä tein kuolemaa jo taipaleen alkuvaiheessa. Tätä metsässä tarpomista on selkeästi alettava harrastamaan enemmän, jotta pysyisin jatkossa muiden tahdissa. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin - kukkula tuli valloitettua ja oli mukavaa katsella upeita maisemia tauon aikana ennen laskeutumista. Nousimme (tietääkseni) Kolsåstoppen-nimisen kukkulan päälle joka on luonnonsuojelualuetta.

Oslon keskusta ja Bygdøy näkyvät suunnilleen keskellä kuvaa.

Seurueen koirakin malttoi hetken levähtää, vaikka vauhtia piisasi koko matkan ajan.

Kansallispäivän tunnelmia

17. mai eli norjalaisten kansallispäivä alkoi harmaana ja sateisena, mutta pahin sade onneksi loppui kun saimme itsemme juhlan paraatipaikalle. Väentungos oli melkoinen, ja yliopiston aukiolla NRK-kanavan kameroiden edessä tapahtuvia esityksiä oli vaikea nähdä. Ensin näimme vilaukselta hieman kansantanssia, sitten tulivat sotilaat rytmikkäästi marssien ja ottivat jopa yleisön naisia tanssitettavaksi.

Sitten suuntasimme kohti kuninkaan linnaa katsomaan itse kuningasperheen ilmestymistä parvekkeelle.

Karl Johans gate oli linnan pihalta päin katsottuna aivan täynnä ihmisiä odottamassa koululaisten kulkueita.

Kuningasperhe tuli parvekkeelle ja laittoi kamerani zoomin koetuksille. Ei tästä nyt ihan kasvoja erota, mutta uskokaa pois, siellä ne kuningas Harald, kuningatar Sonja, kruununprinssi Haakon ja kruununprinsessa Mette-Marit lapsineen seisovat laulamassa kansallislaulua.

Laulun jälkeen vilkuteltiin ja liput liehuivat. Koululaiset alkoivat valua katua pitkin linnan ohi, ja me päätimme livistää pois paremman katselupaikan toivossa.

Ja hyvän katselupaikan löysimmekin. Olin niin lähellä kulkueita, että heti tämän kuvan otettuani löysin pääni melkein ohi kulkevan trumpetin sisältä.

Veteraanien soittokulkueen jälkeen niitä koululaisia alkoi tulemaan. Ja niitä tuli paljon!

Ne soitti.

Ne tanssi.

Ja osa oli pukeutunut oikein nätiksi bunadiin.

Lähdimme takaisin Karl Johans gatelle, ja samalla aurinko alkoi paistamaan. Jotkin muinaiset sään jumalat (Thor?) taitavat pitää Osloa suosiossaan, kun täällä tuntuu kaikkina juhlapyhinä olevan vähintäänkin kohtuullinen keli.

Tässä näkyy norjalaisia lukionsa päättäviä abeja eli punaisia rødrusseja, jotka pukeutuvat oman opinahjonsa värisiin haalareihin toukokuun 1. päivästä aina 17. päivään saakka. Lukiolaiset ovat siis punaisia, ja ammattikoulun eri aloilla on omat värinsä. Tytöt tässä jakavat nuorelle koululaiselle omia "käyntikorttejaan" eli russekortteja, jotka ovat lasten keskuudessa ilmeisesti jonkinlainen keräilykohde. Näitä kortteja jaetaan vain kansallispäivänä, ja niistä löytyy jakajan valokuva, tekaistut yhteystiedot ja jokin lyhyt slogan joka yleensä sisältää melko ronskiakin tekstiä.

Koitimme päästä tungoksesta hieman väljemmille vesille, ja päädyimme Torggatalle ja Youngstorgetille, jotka olivat täynnä vuoroaan odottavia kulkueita. En tiedä kauanko kulkueet veivät kokonaisuudessaan aikaa, mutta me olimme sen verran laiskoja että päätimme tässä vaiheessa lähteä kotiin kakuntekoon ja odottamaan norjalaistuttujen kutsua päivälliselle.

17. mai

Hyvää Norjan kansallispäivää! Kakku odottaa syöjäänsä, joten palaan kuulumisiin ym. myöhemmin :)

Kesä tekee tuloaan

Viikot ovat taas vierähtäneet ihan huomaamatta. Ensimmäiset vieraat Suomesta käväisivät tervehtimässä ja tuomassa tuliaisia, eli ruisleipää ja omaa suosikkiani Pätkis-suklaata. Fazerin sinistä löysin karkkikaupasta (kallista tietenkin) ja Pandan lakua näkyy joidenkin kauppojen valikoimassa, joten pahimman ikävän iskiessä on apu lähellä. Suomivieraiden kanssa pääsin tutustumaan lähemmin vanhoihin perhetuttuihin täällä Oslossa ja heidän hienoon kotiin kauniissa maisemissa. Pääsin myös leikkimään turistia ja ihastelemaan mm. oopperatalon backstagea ja Kon-Tiki-laivoja.

Pari viikkoa sitten saimme nauttia aurinkoisesta viikonlopusta ja vapusta, josta tuli otettua vähän kuviakin. Ensimmäisenä pari kuvaa Hyundain sponsoroimasta juoksutapahtumasta Oslon ydinkeskustan ympäri, joka oli kerännyt paljon ihmisiä paikalle. Tämä oli taas yksi niistä tapahtumista, joihin eksyimme vahingossa normaalilla kaupunkisamoilullamme.

Aurinko jatkoi paistamistaan myös seuraavana päivänä, joten lähdimme kiertämään kasvitieteellistä puutarhaa. Kovin paljon kukkaloistoa siellä ei vielä huhtikuun lopulla näkynyt, joten onpahan hyvä syy käydä siellä uudestaan myöhemmin.

Vappua vietettiin kuuntelemalla puheita Youngstorgetilla ja seuraamalla torilta lähteviä kulkueita. Vappua vietetään täällä vain ja ainoastaan työväen juhlana, ja se Suomesta tuttu opiskelijoiden riehakointi ja karnevaalimeininki skumpan ja serpentiinin muodossa loistaa poissaolollaan. Kamera jäi tietenkin tuona päivänä kotiin, joten nämä ovat kännykkäkameran heikolla laadulla taltioituja kuvia.

Soittokulkueet olivat todella taitavia ja nostattivat juhlatunnelmaa, mutta jos vapulta jäi silti kaipaamaan enemmän karnevaalia, niin ensi viikon kohokohdan eli Norjan kansallispäivän (17. mai) pitäisi korjata tilanteen. Mitä nyt olen tuosta päivästä ennakkoon lukenut ja katsonut kuvia, niin Suomen itsenäisyyspäivään verrattuna siitä puuttuvat poliittinen ja sotilaallinen osuus, ja juhla keskittyy enemmän kansallispukuihin, lauluihin, koululaisten kulkueisiin ja puna-valko-siniseen väriloistoon. Tuolloin ehkä muistan ottaa kameran mukaan, kun on sentään mahdollisuus nähdä vilaus itse kuningasperheestä linnan parvekkeella.

Viikonloppukävelyllä

Kävimme viime lauantaina kävelemässä aurinkoisen sään kutsumana. Nousimme St. Hanshaugenin puiston huipulle, joka ei valitettavasti ole paras paikka maisemien ihailuun kaikkien ympäröivien puiden takia. Ehkä maisemia olisi löytänyt paremmin jostain sivummalta. Puisto on ollut jo 1800-luvulta lähtien suosittu juhannuksen viettopaikka, ja ilmeisesti täällä poltetaan joka vuosi juhannuskokkoa.

Puistosta laskeuduimme Bislett Stadionin ohi Josefines gatelle, jossa sanonta "kotini on linnani" on tulkittu hieman liian konkreettisesti. Kadun varressa näkyy vieri vieressä pröystäileviä omakotitaloja linnatorneineen ja suihkulähteineen. Ottaen huomioon vielä Oslon tämänhetkisen pahimman kuplan asuntojen hinnoissa kautta aikain, nämä talot eivät lähde ihan pikkurahalla.

Linnojen jälkeen eteemme avautui yllättäen ihmisten täyttämä Bogstadveien, ja tajusimme löytäneemme tiemme täysin sattumalta "bilfri markedsdagenille" eli liikenteeltä sulketulle kadulle, johon kadun varrella sijaitsevat kaupat olivat tuoneet omat myyntikojunsa esille. Tapahtuma oli levittäytynyt koko kadulle arviolta 10 korttelin pituudelle. Valkyriegatan kohdalla oli lisäksi oma pieni toritapahtuma Bondens marked, jossa paikalliset tuottajat myivät mm. juustoa ja hunajaa.

Bondens marked on suureksi iloksi toistuva tapahtuma, joka vaihtaa paikkaansa joka viikko kiertäen muutaman paikan välillä. Ja tämän aikataulun mukaan katutapahtuma järjestettäisiin uudestaan syksyllä. Enää meidän ei tarvitse luottaa moukan tuuriin, vaan voimme mennä noihin tapahtumiin ihan suunnitellusti :)