torstai 10. tammikuuta 2013

Turvallinen kaupunki


Syksy oli yhtä ihmetystä ja jännitystä täynnä, kun käynnistin oman yritykseni toiminnan ja julkaisin kotisivut. Pää on täynnä norjalaisia kirjanpitotermejä, sieltä täältä kerättyjä vihjeitä ajanhallintaan ja asiakkaiden hankintaan, epävarmuutta omista taidoista ja hinnoittelusta... Eli sitä kaikkea mitä yrittäjyyteen vaan voi kuulua. Lisäjännitystä tuo tosiaan tämä ulkomaisten sääntöjen opettelu (kaikki ei mene niin kuin Suomessa), mutta uskon myös avun olevan lähellä kun sitä tulen tarvitsemaan.


Toinen jännittävä asia on ollut kauppahallin avautuminen tähän meidän lähelle. Mathallen on ilmeisesti ihka ensimmäinen kauppahalli Oslossa, jos ymmärsin uutisointia ihan oikein. Olemme käyneet siellä jo useaan otteeseen, milloin sunnuntaiherkkuja hakemassa ja milloin erikoisjuustoja maistelemassa. Olen kerännyt omia valokuvia Flickr-kokoelmaani.


Joulun vietimme täällä Norjassa kotona kahdestaan ja kokosimme joulupöydän antimet norjalaisista perinteistä, joihin olimme päässeet tutustumaan jo aikaisemmin pikkujouluissa eli julebordissa. En ole kovin monissa "firman pikkujouluissa" ollut, mutta voin kuvitella, että meno tässä julebordissa oli todella rauhallista suomalaiseen juhlintaan verrattuna. Yhtäkään laulua ei kajahtanut ilmoille, ja ihmettelimmekin sitä ääneen miten suomalaiset ja ruotsalaiset harrastavat lauluvihkoja ja juomalauluja mutta norjalaiset eivät sitä tapaa ole itselleen ottaneet.


Tämän blogipostauksen otsikko tuli mieleen, kun kerroin Facebookissa omille tutuille uutisoinnista meidän lähiseudulta. Huumekauppa kukoistaa torikadun pohjoispäädyssä, ja minä tämän osin jo tiesinkin kun alueella asun ja näen huppupäisiä kaupiskelijoita aina ulkona liikkuessani. Tulin uutista lukiessa miettineeksi, että ainiin, täällä Oslossahan on räjähtänyt pommi ja nyt vielä tällainen uutinen, eikö minun pitäisi pelätä? Mutta kun ei pelota.

Vajaan vuoden aikana olen kiintynyt kotiimme, havainnut sen sijainnin todella käteväksi ja löytänyt nurkan takaa jos minkälaista kahvilaa ja pikkukauppaa. Maahanmuuttajat pitävät pieniä ruokakauppoja joissa voi poimia vihanneksia omaan pajukoriin kadun varressa ja joista voi löytää aasialaisia erikoisuuksia uusiin ruokakokeiluihin. Minut valtaa aina lämmin tunne palatessani tälle alueelle jostain kauempaa.


Minulla on turvallinen olo täällä.

(Lisää minun Oslossa valokuvaamaa katutaidetta löytyy Flickr-kokoelmasta.)

perjantai 24. elokuuta 2012

Paljastusten päivä


Päätin kerrankin olla ajan hermolla ja mainita pari ajankohtaista asiaa. Ensiksi, Breivik sai tänään kuulla tuomionsa, joka on 21 vuotta vankilaa, jonka jälkeen vankeus voi jatkua jos niin päätetään. Olen seurannut suoraa lähetystä hieman sivusilmällä koko iltapäivän ja koitin samalla luonnostella tapahtumia (kuva yllä). Tuomio ei sinänsä tullut yllätyksenä ja tuo varmasti helpotusta norjalaisten mieliin, varsinkin se tieto että Breivikiä ei todettu mielisairaaksi.

Toinen hieman iloisempi paljastus tulee parin tunnin päästä, kun 100 vuotta vanha mysteeripaketti avataan tänään klo 18 (eli Suomen aikaa klo 19). Selin-kaupungin pormestari sinetöi paketin vuonna 1912 ja kirjoitti kylkeen, että paketin saa avata vuonna 2012. Avausta voi seurata eri medioiden kotisivuilla suorana lähetyksenä, joten muistakaa olla ruudun ääressä :)

maanantai 20. elokuuta 2012

Kesän kuulumisia


Huh. Koti tuntuu kovin hiljaiselta nyt, kun kesän viidennet vieraat ovat kotiutuneet takaisin Suomeen. Trans-Siperian matka päättyi juhannuksen tienoilla Suomeen, josta Norjaan palattuani ei ole tylsää hetkeä ehtinyt tulla. Venäjän kuvia tulee jossain vaiheessa lisää joko tänne blogiin tai jonnekin nettigalleriaan, mutta nyt listaan tiivistelmän kesän tapahtumista.

- Viikonloppuvaellus Kikutstualle, joka alkoi metroajelulla 1-linjan päätepysäkille keskelle metsää. Sää oli melko sumuinen ja sateinen, joten tällaiselle keltanokalle riitti haasteita purojen, lammikoiden ja soiden ylityksissä. Onneksi majapaikassa odotti lämmin sauna ja runsas illallinen, joten siellä nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa matkaa.


- Saariristeilyä ja tutuissa turistikohteissa vierailua.


- Blues-risteily Oslonvuonolla. Tarjolla oli hyvää musiikkia ja katkarapu-majoneesileipiä niin paljon kuin niitä vain jaksoi väsätä ja syödä.


- Hautajaiset ja häät samana päivänä Suomessa. Menneen muistelua ja tulevan suunnittelua. Rakkaita läheisiä ja ihania ystäviä.


- Elisabeth Lid Trøenin keikka Oslo Jazzfestivalin yhteydessä. Nuori norjalainen saksofonisti tempaisi yleisön mukaansa, ja kvartettiin kuuluneet kumaraselkäinen pianisti ja hikinen basisti tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen.


- Hyvän ruoan, juoman ja seuran humalluttava yhdistelmä. Myös säät suosivat, ja kävimme eilen helteisenä sunnuntaina piknikillä Langøyene-saarella. Heitin siellä koko kesän säilyneen talviturkin Oslonvuonon meriveteen.


Kesä on ollut mahtavaa tapahtumarikasta aikaa. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä arkisiin puuhiin kuten kotitöihin ja yritystoiminnan pyörittämiseen. Sekään ei olisi pahitteeksi, jos saisin kesän herkuttelusta kertyneet kilot karisteltua pois, mutta siihen urakkaan alan vasta sitten kun tulevan viikonlopun Grünerlokka mat- og mikrobrygg Festival on ohi.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Trans-Siperia osa 2: Lähtö Vladivostokista

Matka Venäjällä on kulkenut nyt Siperian halki, ja pian ollaankin jo Uralvuoriston tutulla puolella. Tällä hetkellä olemme majoittuneena Jekanterinburgissa, ja huomenna aloitamme viimeisen matkan Venäjän junassa, kunnes sitten Pietarissa vaihdamme Suomeen kulkevaan junaan.

Mutta palatakseni siihen mihin viimeksi jäin. Vladivostok pysyi hyvin harmaana ja sateisena, joten lähtöpäivä ei poikennut edellisistä. Tiistai 12.6. oli ainakin meidän tietojen mukaan Venäjän itsenäisyyspäivä, mutta se ei kyllä näkynyt mitenkään katukuvassa tai televisiossa, ja paikallisetkin olivat ihan ihmeissään kun onnittelimme heitä päivän johdosta. Meidän Trans-Siperian junalla oli lähtö vasta illalla, joten tuhlasimme aikaamme kävellen kaupungilla kaupoissa, kahviloissa, sotamuseossa ja akvariumissa (ja tämän sateessa kävelyn ansiosta matkaporukassamme levisi myöhemmin pieni flunssa-aalto, joka taas muistutti hyvien varusteiden tärkeydestä).













Rossija-juna, jolla aloitimme varsinaisen Trans-Siperian, ei ainakaan meidän vaunussa poikennut juurikaan Tolstoi-junasta. Hytistä löytyi lisäherkkuna "televisio" joka pyöritti tiettyä musiikkivideo- ja elokuvalistaa. Junassa tuli vietettyä kolme yötä, jotka kuluivat lähinnä maisemia ihmetellessä, samovaarista teevettä hakiessa ja junan heilumiseen tottuessa. Asemapysähdykset tarjosivat tilaisuuden jaloittelulle ja mahdollisesti ruoka-/juomavaraston täydennykselle.









Jatkan Rossija-junan kuvilla ja matkan jatkokertomuksilla sitten kun taas pääsen tietokoneelle plaraamaan lähes 1,5 tuhannen kuvan kokoelmaa (joista tosin suuri osa on "tutkielmia junan ohi vilahtelevista sähkötolpista"). Tässä kuitenkin jo hieman esimakua :)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Trans-Siperia osa 1: Tyynenmeren rannalla

Matkaa on nyt takana kolme vuorokautta, ja siinä ajassa olen joutunut hyvin kauas kotoa tänne Tyynenmeren rannalle. Japani olisi ihan vieressä, eikä Alaskaankaan kovin pitkä matka ole. Tässä on hieman kuvasatoa tähänastisesta seikkailusta, ja lisää kuvia ja tarinoita voi seurata meidän matkaseurueen blogista. En tiedä milloin taas pääsen tätä blogia päivittämään, niin tässä on kertarykäyksellä isompi satsi.

Tolstoi-juna vei meidät Kouvolasta Moskovaan yhden yön aikana, eli pääsimme testaamaan makuuvaunuja. Yläpeti tuntui aluksi hurjan kapealta, mutta lopulta siihen tottui eikä junan heiluminenkaan häirinnyt unia. Vessakin oli onneksi siisti ja tilava.





Moskovassa meillä oli muutama tunti aikaa, ja tarkoitus oli käväistä Punaisella torilla, mutta se oli valitettavasti suljettu, joten tyydyimme kiertämään sen ympäristöä. Moskovan metrokin tuli kokeiltua, eikä se ollut niin ruuhkainen mitä odotimme. Lopulta lähdimme pimeällä taksilla lentokentälle, ja näimme samalla paikallista liikennekulttuuria. Kuski kertoi matkan aikana koko elämäntarinansa meidän venäjän kielen taitoiselle matkakumppanille ja oli kuulemma kehunut, miten hyvin kaikki oli silloin Neuvostoliiton kurin aikana.








Lento Vladivostokiin kesti yli 8 tuntia jonka aikana minun oli tarkoitus nukkua, mutta ei siitä tullut mitään tarjotusta tyynystä ja huovasta huolimatta. Onneksi Aeroflotin tarjoilut (illallinen ja aamupala) olivat hyvät ja näytöltä saattoi katsella leffoja tai, kuten minun tapauksessani, Simpsoneja.





Vladivostokissa huomasin heti olevani Aasiassa käydessäni lentokentän kyykkymallisessa vessassa. Viehättävä bussi vei meidät kaupunkiin, jossa olemmekin nyt kävelleet pari päivää harmaassa ja sumuisessa/sateisessa säässä. Olemme käyneet sukellusvenemuseossa ja ihmetelleet patsaita. Kaupungin keskustan kadut ovat täyden pintaremontin alla, kun julkisivut kiillotetaan Putinin syksyistä vierailua varten.