Turvallinen kaupunki

Syksy oli yhtä ihmetystä ja jännitystä täynnä, kun käynnistin oman yritykseni toiminnan ja julkaisin kotisivut. Pää on täynnä norjalaisia kirjanpitotermejä, sieltä täältä kerättyjä vihjeitä ajanhallintaan ja asiakkaiden hankintaan, epävarmuutta omista taidoista ja hinnoittelusta... Eli sitä kaikkea mitä yrittäjyyteen vaan voi kuulua. Lisäjännitystä tuo tosiaan tämä ulkomaisten sääntöjen opettelu (kaikki ei mene niin kuin Suomessa), mutta uskon myös avun olevan lähellä kun sitä tulen tarvitsemaan.

Toinen jännittävä asia on ollut kauppahallin avautuminen tähän meidän lähelle. Mathallen on ilmeisesti ihka ensimmäinen kauppahalli Oslossa, jos ymmärsin uutisointia ihan oikein. Olemme käyneet siellä jo useaan otteeseen, milloin sunnuntaiherkkuja hakemassa ja milloin erikoisjuustoja maistelemassa. Olen kerännyt omia valokuvia Flickr-kokoelmaani.

Joulun vietimme täällä Norjassa kotona kahdestaan ja kokosimme joulupöydän antimet norjalaisista perinteistä, joihin olimme päässeet tutustumaan jo aikaisemmin pikkujouluissa eli julebordissa. En ole kovin monissa "firman pikkujouluissa" ollut, mutta voin kuvitella, että meno tässä julebordissa oli todella rauhallista suomalaiseen juhlintaan verrattuna. Yhtäkään laulua ei kajahtanut ilmoille, ja ihmettelimmekin sitä ääneen miten suomalaiset ja ruotsalaiset harrastavat lauluvihkoja ja juomalauluja mutta norjalaiset eivät sitä tapaa ole itselleen ottaneet.

Tämän blogipostauksen otsikko tuli mieleen, kun kerroin Facebookissa omille tutuille uutisoinnista meidän lähiseudulta. Huumekauppa kukoistaa torikadun pohjoispäädyssä, ja minä tämän osin jo tiesinkin kun alueella asun ja näen huppupäisiä kaupiskelijoita aina ulkona liikkuessani. Tulin uutista lukiessa miettineeksi, että ainiin, täällä Oslossahan on räjähtänyt pommi ja nyt vielä tällainen uutinen, eikö minun pitäisi pelätä? Mutta kun ei pelota.

Vajaan vuoden aikana olen kiintynyt kotiimme, havainnut sen sijainnin todella käteväksi ja löytänyt nurkan takaa jos minkälaista kahvilaa ja pikkukauppaa. Maahanmuuttajat pitävät pieniä ruokakauppoja joissa voi poimia vihanneksia omaan pajukoriin kadun varressa ja joista voi löytää aasialaisia erikoisuuksia uusiin ruokakokeiluihin. Minut valtaa aina lämmin tunne palatessani tälle alueelle jostain kauempaa.

Minulla on turvallinen olo täällä.

(Lisää minun Oslossa valokuvaamaa katutaidetta löytyy Flickr-kokoelmasta.)

Kesän kuulumisia

Huh. Koti tuntuu kovin hiljaiselta nyt, kun kesän viidennet vieraat ovat kotiutuneet takaisin Suomeen. Trans-Siperian matka päättyi juhannuksen tienoilla Suomeen, josta Norjaan palattuani ei ole tylsää hetkeä ehtinyt tulla. Venäjän kuvia tulee jossain vaiheessa lisää joko tänne blogiin tai jonnekin nettigalleriaan, mutta nyt listaan tiivistelmän kesän tapahtumista.

- Viikonloppuvaellus Kikutstualle, joka alkoi metroajelulla 1-linjan päätepysäkille keskelle metsää. Sää oli melko sumuinen ja sateinen, joten tällaiselle keltanokalle riitti haasteita purojen, lammikoiden ja soiden ylityksissä. Onneksi majapaikassa odotti lämmin sauna ja runsas illallinen, joten siellä nukutun yön jälkeen oli mukava jatkaa matkaa.

- Saariristeilyä ja tutuissa turistikohteissa vierailua.

- Blues-risteily Oslonvuonolla. Tarjolla oli hyvää musiikkia ja katkarapu-majoneesileipiä niin paljon kuin niitä vain jaksoi väsätä ja syödä.

- Hautajaiset ja häät samana päivänä Suomessa. Menneen muistelua ja tulevan suunnittelua. Rakkaita läheisiä ja ihania ystäviä.

- Elisabeth Lid Trøenin keikka Oslo Jazzfestivalin yhteydessä. Nuori norjalainen saksofonisti tempaisi yleisön mukaansa, ja kvartettiin kuuluneet kumaraselkäinen pianisti ja hikinen basisti tekivät myös lähtemättömän vaikutuksen.

- Hyvän ruoan, juoman ja seuran humalluttava yhdistelmä. Myös säät suosivat, ja kävimme eilen helteisenä sunnuntaina piknikillä Langøyene-saarella. Heitin siellä koko kesän säilyneen talviturkin Oslonvuonon meriveteen.

Kesä on ollut mahtavaa tapahtumarikasta aikaa. Nyt on kuitenkin aika ryhtyä arkisiin puuhiin kuten kotitöihin ja yritystoiminnan pyörittämiseen. Sekään ei olisi pahitteeksi, jos saisin kesän herkuttelusta kertyneet kilot karisteltua pois, mutta siihen urakkaan alan vasta sitten kun tulevan viikonlopun Grünerlokka mat- og mikrobrygg Festival on ohi.

Varjeltu vieras

Olin tänään käymässä Oslon raatihuoneen pihassa sijaitsevassa viisumitoimistossa, ja ihmettelin kun ensin vastaan tuli autoista ruuhkaantunut Rosenkrantz' gate. Sitten huomasin osan teistä olevan suljettuna normaaliliikenteeltä, joka ilmeisesti oli aiheuttanut ruuhkan. Satamassa päin näytti olevan tolkuton määrä eri medioiden pakuja, ja sitten huomasin aitaukset ja aseistetut poliisit. Pihassa oli epäilyttävän paljon mustia autoja, joten ajattelin kyseessä olevan jokin erityisen tärkeä henkilö tai muu kokoontuminen.

No, ei sen ihmeempää kuin Hillary Clinton pitämässä lehdistötilaisuutta raatihuoneella. Kaikkeen sitä täällä Oslossa törmääkin ihan sattumalta.

Jaa miksi olin käymässä viisumitoimistolla? Pääsen ensi viikolla aloittamaan matkan josta olen haaveillut jo jokusen vuoden. Isäni teki reissun 12 vuotta sitten ja on taas lähdössä, ja minä päätin liittyä seuraan silläkin uhalla että juuri tuli muutettua Norjaan ja oman firman aloitus on vielä kesken.

Luvassa on legendaarinen Trans-Siperia eli junamatka halki Venäjän! Teemme reissun takaperin, eli lennämme ensin Tyynenmeren rannalle ja palaamme sieltä länttä kohti parin pysähdyksen kautta. Venäjän kielen taito on minulla täysin nolla, mutta onneksi matkaan lähtee edes yksi kielitaitoinen ja matkalla on hyvää aikaa opetella :)

Kansallispäivän tunnelmia

17. mai eli norjalaisten kansallispäivä alkoi harmaana ja sateisena, mutta pahin sade onneksi loppui kun saimme itsemme juhlan paraatipaikalle. Väentungos oli melkoinen, ja yliopiston aukiolla NRK-kanavan kameroiden edessä tapahtuvia esityksiä oli vaikea nähdä. Ensin näimme vilaukselta hieman kansantanssia, sitten tulivat sotilaat rytmikkäästi marssien ja ottivat jopa yleisön naisia tanssitettavaksi.

Sitten suuntasimme kohti kuninkaan linnaa katsomaan itse kuningasperheen ilmestymistä parvekkeelle.

Karl Johans gate oli linnan pihalta päin katsottuna aivan täynnä ihmisiä odottamassa koululaisten kulkueita.

Kuningasperhe tuli parvekkeelle ja laittoi kamerani zoomin koetuksille. Ei tästä nyt ihan kasvoja erota, mutta uskokaa pois, siellä ne kuningas Harald, kuningatar Sonja, kruununprinssi Haakon ja kruununprinsessa Mette-Marit lapsineen seisovat laulamassa kansallislaulua.

Laulun jälkeen vilkuteltiin ja liput liehuivat. Koululaiset alkoivat valua katua pitkin linnan ohi, ja me päätimme livistää pois paremman katselupaikan toivossa.

Ja hyvän katselupaikan löysimmekin. Olin niin lähellä kulkueita, että heti tämän kuvan otettuani löysin pääni melkein ohi kulkevan trumpetin sisältä.

Veteraanien soittokulkueen jälkeen niitä koululaisia alkoi tulemaan. Ja niitä tuli paljon!

Ne soitti.

Ne tanssi.

Ja osa oli pukeutunut oikein nätiksi bunadiin.

Lähdimme takaisin Karl Johans gatelle, ja samalla aurinko alkoi paistamaan. Jotkin muinaiset sään jumalat (Thor?) taitavat pitää Osloa suosiossaan, kun täällä tuntuu kaikkina juhlapyhinä olevan vähintäänkin kohtuullinen keli.

Tässä näkyy norjalaisia lukionsa päättäviä abeja eli punaisia rødrusseja, jotka pukeutuvat oman opinahjonsa värisiin haalareihin toukokuun 1. päivästä aina 17. päivään saakka. Lukiolaiset ovat siis punaisia, ja ammattikoulun eri aloilla on omat värinsä. Tytöt tässä jakavat nuorelle koululaiselle omia "käyntikorttejaan" eli russekortteja, jotka ovat lasten keskuudessa ilmeisesti jonkinlainen keräilykohde. Näitä kortteja jaetaan vain kansallispäivänä, ja niistä löytyy jakajan valokuva, tekaistut yhteystiedot ja jokin lyhyt slogan joka yleensä sisältää melko ronskiakin tekstiä.

Koitimme päästä tungoksesta hieman väljemmille vesille, ja päädyimme Torggatalle ja Youngstorgetille, jotka olivat täynnä vuoroaan odottavia kulkueita. En tiedä kauanko kulkueet veivät kokonaisuudessaan aikaa, mutta me olimme sen verran laiskoja että päätimme tässä vaiheessa lähteä kotiin kakuntekoon ja odottamaan norjalaistuttujen kutsua päivälliselle.

Kesä tekee tuloaan

Viikot ovat taas vierähtäneet ihan huomaamatta. Ensimmäiset vieraat Suomesta käväisivät tervehtimässä ja tuomassa tuliaisia, eli ruisleipää ja omaa suosikkiani Pätkis-suklaata. Fazerin sinistä löysin karkkikaupasta (kallista tietenkin) ja Pandan lakua näkyy joidenkin kauppojen valikoimassa, joten pahimman ikävän iskiessä on apu lähellä. Suomivieraiden kanssa pääsin tutustumaan lähemmin vanhoihin perhetuttuihin täällä Oslossa ja heidän hienoon kotiin kauniissa maisemissa. Pääsin myös leikkimään turistia ja ihastelemaan mm. oopperatalon backstagea ja Kon-Tiki-laivoja.

Pari viikkoa sitten saimme nauttia aurinkoisesta viikonlopusta ja vapusta, josta tuli otettua vähän kuviakin. Ensimmäisenä pari kuvaa Hyundain sponsoroimasta juoksutapahtumasta Oslon ydinkeskustan ympäri, joka oli kerännyt paljon ihmisiä paikalle. Tämä oli taas yksi niistä tapahtumista, joihin eksyimme vahingossa normaalilla kaupunkisamoilullamme.

Aurinko jatkoi paistamistaan myös seuraavana päivänä, joten lähdimme kiertämään kasvitieteellistä puutarhaa. Kovin paljon kukkaloistoa siellä ei vielä huhtikuun lopulla näkynyt, joten onpahan hyvä syy käydä siellä uudestaan myöhemmin.

Vappua vietettiin kuuntelemalla puheita Youngstorgetilla ja seuraamalla torilta lähteviä kulkueita. Vappua vietetään täällä vain ja ainoastaan työväen juhlana, ja se Suomesta tuttu opiskelijoiden riehakointi ja karnevaalimeininki skumpan ja serpentiinin muodossa loistaa poissaolollaan. Kamera jäi tietenkin tuona päivänä kotiin, joten nämä ovat kännykkäkameran heikolla laadulla taltioituja kuvia.

Soittokulkueet olivat todella taitavia ja nostattivat juhlatunnelmaa, mutta jos vapulta jäi silti kaipaamaan enemmän karnevaalia, niin ensi viikon kohokohdan eli Norjan kansallispäivän (17. mai) pitäisi korjata tilanteen. Mitä nyt olen tuosta päivästä ennakkoon lukenut ja katsonut kuvia, niin Suomen itsenäisyyspäivään verrattuna siitä puuttuvat poliittinen ja sotilaallinen osuus, ja juhla keskittyy enemmän kansallispukuihin, lauluihin, koululaisten kulkueisiin ja puna-valko-siniseen väriloistoon. Tuolloin ehkä muistan ottaa kameran mukaan, kun on sentään mahdollisuus nähdä vilaus itse kuningasperheestä linnan parvekkeella.